"Itseilmaus koostuu ajatusten ja tulkintojen, havaintojen, tunteiden pyrkimysten ja tietoisuuden tiedostamisesta ja ilmaisemisesta sekä omasta puolesta puhumisesta. Itseilmaisun hyöty näkyy arvostavana asenteena itseä kohtaan ja sen pohjalta pystyy myös arvostamaan muita ja kiinnostuu kuuntelemaan muiden ajatuksia." ~Lähde
En nyt äkkiseltään menisi väittämään, että julkisen blogin perustaminen ja sinne raapustelu saa minua arvostamaan itseäni sen kummemmin (jostain syystä pikemminkin vähän hävettää). En anna sen kuitenkaan häiritä. Myönnän, että itselleni on tärkeää ilmaista itseäni. Harrastan sitä monessakin muodossa. Jostain syystä erityisen tärkeäksi muodoksi on tullut ajatusteni julkaisu Internetin eri foorumeilla, niin keskustelupalstoilla kuin muuallakin.
Olen huomannut saman tapahtuneen muillekin. On se vain onnekas juttu, että tällainen Internet on keksitty. Kuinka paljon mielenkiintoisia juttuja olisikaan jäänyt lukematta, jos ne olisi vanhaan hyvään tapaan raapustettu salaiseen, lukolliseen, patjan alle piilotettuun päiväkirjaan.
Sitä en kyllä tiedä, kuka kaipaa jälleen yhtä huuhaa-blogia, jossa joku nobody vuodattaa tajunnanvirtaansa epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei minulla ole mitään originaaleja ajatuksia maailman tilasta tai sen parantamisesta. En keksi mitään hauskaa tai jännittävää kerrottavaa, mikä pitäisi (mahdolliset) blogin lukijat otteessaan. En edes osaa kirjoittaa.
Silti...
4 kommenttia:
"En keksi mitään hauskaa tai jännittävää kerrottavaa, mikä pitäisi (mahdolliset) blogin lukijat otteessaan."
Noin minäkin luulin, mutta tällä hetkellä blogini lukijaluku alkaa lähestyä maagista rajaa, jonka ohittamisen jälkeen lupasin kirjoittaa...no en taida mainita täällä mitä lupasin kirjoittaa, mutta noloa se on :o
Lisäksi olen huomannut että blogit elävät omaa elämäänsä.
Itsekin aloin kirjoittamaan ystäväni pyynnöstä "sinkun päiväkirjaa", mutta suunnilleen kolmannessa merkinnässä havaitsin että se on tylsää (siis sinkun elämä, ei kirjoittaminen).
Joten noin kolmannen merkinnän aikana blogistani tuli mitä se nyt on, omituisten ajatusten sekatavarakauppa.
Toivottavasti sinäkin löydät oman äänesi :)
Kyllä sitä sanottavaa vaan saattaa löytyä. Mä olen löytänyt parin-kolmen bloggailuvuoteni aikana jo niin paljon, etten enää tahdo pysyä itsekään perässä kaikista perustamistani blogeista. Sitä voisi nytkin vaikka arvostella jonkun ravintolakäyntinsä, kirjoittaa Mäntsälän bussiyhteyksistä (muuttuvat hieman keväällä), kaivella kiinnostavia blogimerkintöjä graffiteista ja linkitellä niihin tai poimia Mediapäivillä käydyistä keskusteluista kiinnostavia pointteja. Ja kuten tuosta voikin huomata, mä olen aikalailla luopunut haircutiksi kutsuttavasta "kävin kaupassa myyjä oli tympeä" -tyyppisestä päiväkirjabloggailusta.
Jos haluaa kalastella suuria lukijamääriä, kannattaa kirjoittaa blogia seksistä tai neulomisesta. Muotiblogit ovat myös pinnalla, mutta niitä taitaa olla jo niin paljon, ettei kaikille enää riitä lukijoita. :virne:
Ja kuten todettua, blogit ovat oma, kiva maailmansa ja lukijoita voi löytyä yllättävästi. Lisäsin tämän Google Readeriin ja laitoin linkin testimielessä avaamalleni Jaiku-kanavalle, niin tulee seurattua jatkossakin. :)
Aina kun tulee puhe neulontablogeista, koen velvollisuudekseni tuoda esille tämän: http://truce.vuodatus.net/blog/873505
Se melko lailla tiivistää neulontablogien ylivoiman.
Kolmas vaihtoehto suurten lukijalukujen saamiseksi taitaa muuten sitten olla jonkin yhteisösivun perustaminen. Salakuunneltua.fi ja Aasiakas.net taitavat edelleen johtaa blogilistaa.
Mutta ihan vaan osoituksena että meille muillekin on toivoa, onhan meillä listan kärjessä viihtyvä Turisti eli http://turisti.blogsome.com/
Joskin itse olen huomannut että se, kun arvostamani bloggaajat sanovat että "ihan kiva se viimeisin postaus", tuntuu huomattavasti paremmalta kuin massojen suosio ;)
Päiväkirjabloggailu ei kyllä ole se, mitä itse olen hakemassa. Mun tylsä elämäni ei kiinnosta edes mua :o: Ei mulle edes tapahdu koskaan mitään. Juuei, ei sellaista. Neulontablogi... No jos osaisi neuloa. Muodistakaan en tiedä mitään. Seksi... köh, niin, äh, jos tätä joskus lukee vaikka joku perheenjäsen. Eikä siis niin, että olisin expertti aiheesta ja pystyisin siitä kirjoittamaan. Niin eikä tietenkään niinkään, ettenkö tietäisi siitä mitään. Siis...
Kas vain, onpas tuolla ikävän harmaa sää, pihalla.
Kohtaloni lienee jorista olemattomia päähäni pälkähtävistä, tai jännittävämmistä blogeista lukemistani aiheista :) Katsotaan, kuinka bloggaajan käy.
Lähetä kommentti