tiistai 15. huhtikuuta 2008

Bloggailun ihmeellinen maailma

Myönnän, olen ällistynyt.

Pari päivää olen kaiken ylimääräisen netissä notkumani ajan surffaillut blogista toiseen, ihan vain selvittääkseni itselleni, mikä homman nimi oikeastaan on (olen jälkijunassa, tiedän. Olen ikäväkseni huomannut, etten enää oikeastaan ole kiinnostunut tällaisista muoti-ilmiöistä, saati että osallistuisin niihin. Tarkoittaako se, että minusta on tulossa vanha?). Ihmetykseni määrä kasvaa blogi blogilta.

Keen saa minun puolestani itkeä Web 2.0:n pahuutta tasan juuri niin paljon kuin huvittaa (pitääkin muistaa lähettää hänelle nessupaketti). Pienellä otannalla summittaisesti haarukoituna blogimaailman luovuus meinasi tyrmätä paatuneenpuoleisen, internettiin ja mediaan tiettävästi joskus kriittisestikin suhtautuneen surffailijan. Mitä upeimpia kirjoituksia, mitä luovimpia aiheita ja tukottain laadukasta vastavuoroista keskustelua. Eipä tuosta juuri media (sanan laajassa merkityksessä) parane.

No, tämä mielipide tulee tietysti vastikään tähän maailmanlopun enteeseen tutustuneen ja sille pikkusormensa antaneen sormista. Silti, oman subjektiivisuuteni vankina olen vakaasti sitä mieltä, ettei herra Keen ymmärrä, mistä puhuu. Tuhoaa kulttuurimme? Pah. Pikemminkin rikastaa sitä ennen näkemättömällä tavalla.


...Miksi tuo kuulostaa ihan puolustelulta? :p

4 kommenttia:

T kirjoitti...

Katsottuani viimeisimmän Californication-jakson (joka muuten on ehkäpä parasta mitä tällä hetkellä tv:stä tulee :D) taidan ymmärtää miksi Keen niin itkee web 2.0:n pahuutta.

Englanti kielenä on saavuttanut pisteen, että siinä ei enää tarvita OIKEITA sanoja asioiden julkituomiseksi. Kaikki mitä tarvitset on LOL tai :)

Suomi taas kielenä on vielä niin epäkypsä (=järjissään), että menee vielä kaaaaauan aikaa ennen kuin meillä hyväksytään KN (kauheasti naurua) tai :) kokonaisen lauseen korvikkeeksi.

Uskallan sanoa, että jos Keen olisi tutustunut muihin kuin oman äidinkielensä web 2.0 tuotoksiin, hän ei olisi koskaan alkanut huutamaan sutta.

A, The Bloggaaja kirjoitti...

Tv... Tv... Ai niin, televisio! Se harmaa, pölyttynyt, hyödytön möltti olohuoneen nurkassa.

No hyödytön ainakin niin kauan, kunnes kotona ruvetaan kapinoimaan ja ostetaan vastoin hallituksen suositusta digiboxi. Hallituksen arvovalta on kuitenkin jo huomattavat 8 kuukautta pitänyt tämän mainitun loodan poissa meidän taloudesta.

Yritän siis sanoa, etten näe televisiota (minkä vuoksi juoksen aina vessaan yksin itkemään, kun joku puhuu jostain hyvästä sarjasta tai ohjelmasta, joka minun olisi pitänyt nähdä). Jäin kuitenkin pohtimaan kielen muuttumista, erityisesti USA:ssa (eikös Keen sieltä ollut?). Onko kielen muuttuminen enne kulttuurin tuhosta? Vai onko se vain kulttuurin monipuolistumista? Onko kielen muuttuminen paha asia?

En millään pysty näkemään, että LOL-sukupolven vartuttua he vanhoina mummoina ja paappoina kiikustuolissa kissaa silitellen heittävät ilmoille "Lolcat" ja hörähtävät rahisevaan nauruun. Tai hieman ennen eläkeikää, maailmanlaajuisen konsernin johtajina kysyvät alaisilta "WTF?", johon alainen tietenkin tuumaa "STFU.". Toisaalta, mistäs sitä tietää. Olisi kiva nähdä, millaista kieltä esim. joku americcalainen jengiläinen käyttää vartuttuaan (sitähän ei tiedetä, koska keski-ikä heillä on n. 25 vuotta). Nuorempi polvi ainakin tuntuu puhuvan aivan jotain muuta kuin englantia.

Oliko mulla jokin pointti? ...Jos oli, niin en ainakaan muista sitä enää :p Taidan hakea kupillisen kahvia, seurauksista välittämättä.

T kirjoitti...

Keenin puheisiin muuten on tarttunut myöskin Ihmiskunta (http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=3755)

Hän tuo esille juurikin ne ajatukset, joita itse en osannut sanoiksi pukea.

A, The Bloggaaja kirjoitti...

Mainiota tekstiä :D

Kiitos linkistä, tuota on pakko ruveta seuraamaan.